Mitä sinulle tulee mieleen sanasta osuuskunta?
Minulle tulee ensimmäiseksi mieleen menneisyys. Tarkemmin määriteltynä lapsuuteni agraari-Suomessa, jossa talkoot ja nuorisoseura olivat käyttösanoja ja isän työlippalakkia koristi sen osuusliikkeen logo, jonka ylläpitämässä kyläkaupassa leikkeleiden pakkaaminen paperikääreeseen oli arkipäiväistä.
Tuoreempana muistona mieleen palautuu, kun päätin luopua tuon samaisen osuusliikkeen jäsenyydestä akuuttia varallisuustilanteen kriisiä paikatakseni – oivallettuani, että osuuskunnasta erotessa yhteiseen kassaan sijoitetun osuusmaksun saa takaisin. Omissa, nostalgisissa mielikuvissani sana osuuskunta liittyy siis ainakin etäisesti jonkinlaiseen taloudelliseen toimintaan. Osuuskunta Universoon liittymistä markkinoivia puheita tuttaville pidettyäni minulta on kuitenkin silloin tällöin kysytty esimerkiksi, että: “Miksi järjestöönne liittyminen olisi kannattavaa?” Kysymys kiteyttää jotakin osuustoiminnan niinsanotusta kaksoisluonteesta.
Osuustoiminta ei ole vapaaehtoistyön muoto vaan liiketoimintaa, jonka tavoitteena on tuottaa voittoa; toisaalta osuustoiminnan ideana on, että osuuskunnan jäseniä yhdistää jokin jaettu tarve ja yhdistämällä voimansa jäsenet pystyvät edistämään yhteisiä tavoitteitaan tehokkaammin kuin yksin. Lisäksi osuuskunnissa päätösvalta jaetaan demokraattisesti jäsen ja ääni -periaatteen mukaisesti eikä esimerkiksi sijoitetun pääoman perusteella. Näin ollen osuuskuntien liiketoimintaa motivoi ennen kaikkea velvollisuus maksimoida osuuskunnan palvelujen käyttämisestä jokaiselle jäsenelle koituva hyöty – siis ikään kuin “tuottaa mahdollisimman laadukasta jäsenyyttä” – ennemmin kuin velvollisuus sijoittajia kohtaan maksimoida pääoman tuotto.
Pienet suuret osuuskunnat
Tilastollisesti tarkasteltuna osuustoiminta ei ole mennyttä aikaa saati hyväntekeväisyyttä, sillä osuuskuntien arvioidaan muun muassa työllistävän maailmanlaajuisesti 250 miljoonaa työntekijää. Kansainvälisen osuustoimintaliiton ICA:n eurooppalaisen aluejärjestön Cooperatives Europen alla on laskettu toimivan arviolta 176 000 osuuskuntamuotoista yritystä, joilla on yhteensä yli 4,5 miljoonaa työntekijää ja joiden yhteenlaskettu vuotuinen liikevaihto on suurempi kuin Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan bruttokansantuote yhteensä. Lisäksi eurooppalaisilla osuuskunnilla arvioidaan olevan yli 140 miljoonaa jäsentä, mikä tarkoittaa, että keskimäärin joka viides EU-maan kansalainen kuuluu johonkin osuuskuntaan.
Eräänlaisena osuustoiminnan kulttuurisen arvon määrittämisen indikaattorina voidaan pitää myös sitä, että joulukuussa 2016 osuustoiminnan idea hyväksyttiin YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unescon ylläpitämään ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Lisäksi osuustoiminta on saanut näkyvyyttä myös YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030-toimenpideohjelmassa, jossa todetaan, että osuuskunnilla osana monimuotoista yksityistä sektoria on oma tärkeä roolinsa YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumisessa.
Osuustoiminta on siis enemmän kuin taloudellista toimintaa, sillä taustalla vaikuttaa kansallisvaltioiden rajat ylittävä, arvolähtöistä lähestymistapaa liiketoimintaan tavoitteleva pitkäikäinen aate. Osuustoiminnan arvojen ja periaatteiden vaalimisesta pitää huolta nykypäivänä maailman suurin ei-valtiollinen järjestö, Kansainvälinen Osuustoimintaliitto ICA. Se on nostanut yhdeksi viidestä keskeisestä tavoitteestaan vuosikymmenelle 2011 – 2020 osuuskuntien painoarvon lisäämisen kestävän kehityksen rakentajina.
Tuhansien osuuskuntien maa
Osuuskuntien jäsenyyksien määrällä mitattuna suomalaiset ovat maailman aktiivisimpia osuuskunta-aatteen kannattajia: suomalaisten osuuskuntien yhteenlaskettu jäsenmäärä ylittää Suomen väkiluvun, ja jokainen suomalainen kuuluu keskimäärin 1,3 osuuskuntaan. (Moilanen ym. 2014) Tunnetuimpia kotimaisista osuuskunnista lienevät suuret, perinteiset elintarvike- ja raaka-ainealan tuottajaosuuskunnat, kaupan alan kuluttajaosuuskunnat, osuuspankit ja keskinäiset vakuutusyhtiöt. Asemansa vakiinnuttaneiden, suurten osuuskuntien rinnalle perustetaan vuosittain arviolta parisensataa uutta pienosuuskuntaa – sellaista, kuin puolivuotias ympäristöalan asiantuntijoiden osuuskuntamme Universo. Tarkemmin määriteltynä Universo on työosuuskunta, mikä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että Universo on jäsentensä omistama yritys. Universolaiset ovat näin ollen osuuskunnan kautta työtoimeksiantoja tehdessään samanaikaisesti sekä palkansaajan asemassa olevia työntekijöitä että yrityksen omistajia ja tasavertaisia päätöksentekijöitä.
Seuraavassa postauksessa jatkamme osuuskuntateemaista blogisarjaamme kertomalla tarkemmin siitä, miksi perustimme Universon ja mitä Universo jäsenelleen tarjoaa. Pysykää taajuuksilla!
Teksti: Elina Vallas
Inspiroivaa lisälukemista aiheesta:
Moilanen, Peltokoski, Pirkkalainen & Toivanen: Uusi osuuskunta – tekijöiden liike. 2014. Into Kustannus.